Elokuvallinen kerronta on kulkenut keskeisesti mukana Studio Totalin näyttämöteoksissa jo pidemmän aikaa. Teoksessa Ice Ice Baby (2019) taiteelliset johtajat Anna Lipponen ja Petri Tuhkanen pohtivat, miten kuljettaa elokuvan avulla näyttämöteoksen tarinaa eteenpäin. Samaa tematiikkaa jatkettiin myös seuraavan vuoden site-specific teoksessa Dreams for Sale.

Vuonna 2023 elokuvan ja näyttämötaiteen rajapinnan tutkiminen syventyy entisestään. Teatteriryhmä tuottaa samasta materiaalista kaksi erillistä taideteosta; Dreamwork toteutetaan ensin elokuvana ja myöhemmin sama materiaali tuotetaan näyttämöteokseksi. Teoskaksikon keskeinen kysymys onkin, kuinka näyttämöllistä teosta voidaan käyttää myös elokuvan materiaalina.

”Olemme treenanneet nyt ensin alkuun materiaalia näyttämölle, toki sillä pohja-ajatuksella, että tämä tulee päätymään myös kameran kautta katsottavaksi.” avaa Dreamworkin ohjaaja ja dramaturgi Anna Lipponen teoksen työprosessin alkuvaiheita. Seuraavaksi Lipponen työstää näyttämökäsikirjoituksen pohjalta elokuvakäsikirjoitusta sekä kuvakäsikirjoitusta yhdessä kuvauksesta ja videosuunnittelusta vastaavan Petri Tuhkasen kanssa. Prosessin lopputuloksina syntyvät siis erilliset Dreamwork-elokuva ja samanniminen näyttämöteos.

Kahden teoksen työstämisessä Lipposta kiinnostaa eniten, miten tuoda teatteriestetiikkaa kameran eteen niin, että siitä syntyisi jotain, joka olisi kiinnostavalla tavalla kahden taidemuodon integraatio. Esitystallenteen ja hitaan televisioteatterin tuntua halutaan välttää.

TUTKIMUSTYÖTÄ TULEVAISUUSTYÖPAJOISSA

Lipponen ja Tuhkanen toteuttavat teosten taiteellis-teknistä kehitystyötä osittain myös EU-rahoitteisissa Tulevaisuustyöpajoissa. Kyseessä on Sirkuksen, Tanssin ja Teatterin tiedotuskeskusten hallinnoimasta työpajakokonaisuudesta, johon on valittu yhteensä kuusi työparia tutkimaan eri näkökulmista, mitä näyttämöesityksen tuominen ruudulle voisi tarkoittaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt hankkeelle rahoitusta Next Generation EU -ohjelmista.

”Tuntuu tosi mielekkäältä pohtia näitä asioita useamman työparin kanssa, jotka enemmän ja vähemmän pohtivat samankaltaisia kysymyksiä,” Lipponen toteaa tulevaisuustyöpajoista. ”Myös se, että saa noin kerran kuukaudessa mahdollisuuden tässä kontekstissa esitellä omaa työvaiheettaan, tuntuu kaiken tämän korona-ajan jälkeen äärimmäisen luksukselta,” Lipponen jatkaa.

Elokuvallisen ilmaisun ja näyttämötaiteen yhteensovittaminen nostaa esiin paljon perustavanlaatuisia kysymyksiä kummastakin taidemuodosta sekä omasta länsimaisesta kulttuurikäsityksestämme. Mikä tekee elokuvasta elokuvaa tai teatterista teatteria? Lipposelle kysymyksenasettelu on tärkeää ennen kaikkea tapaus- ja teoskohtaisesti. ”Mikä on esteettinen valintamme ja minkä genren suuntaan päätämme teoksessa lähteä, ovat varmasti ne olennaiset kysymykset kaiken suhteen.”