Studio Totalin vuoden 2022 esitystoiminta käynnistyy Saksassa maaliskuun alussa, kun uusi näyttämöteos Die Wohnung saa kantaesityksensä Pathos Münchenissä. Teoksen keskeisessä osassa on eräässä eurooppalaisessa kaupungissa sijaitseva asunto (Die Wohnung). Katsojat kutsutaan tutustumaan sen neljään eri asukkaaseen kolmena eri aikakautena. Asunto näyttäytyy kokoelmana arkisia rutiineita ja toistuvia liikkeitä – muodostaen lopulta monisyisen kuvan elämästä.

Die Wohnung merkitsee myös Studio Totalin palaamista Saksaan lähes tasan kahden vuoden tauon jälkeen. Maaliskuussa 2020, juuri viimeisellä hetkellä ennen pandemian aiheuttamaa globaalia sulkutilaa, ryhmä toi esityksensä RadioLove ensi-iltaan Berliinissä. Samalla käynnistyi myös Studio Totalin yhteistyö berliiniläisen dramaturgi Katja von der Roppin kanssa. Tuo yhteistyö saa nyt jatkoa Die Wohnungissa.

Asunto voidaan von der Roppin mielestä nähdä kokoelmana tarinoita. Tutkimalla asuntoa näyttämöllä, voidaan kertoa jotain keskeistä elämästä yleensä. ”Asunto on tietyssä mielessä kuin henkilön toinen iho. Hieman kuten vaatetus. Voimme tehdä niiden perusteella päätelmiä siitä, miten henkilöt haluavat tulla nähdyksi, minkälaisia he haluavat olla, mitä he arvostavat tai mitä laiminlyövät,” von der Ropp avaa ohjaaja Anna Lipposen kanssa seulottuja esityksen taiteellisia lähtökohtia. ”Ja toki asunnosta käy ilmi, kuinka paljon tai kuinka vähän henkilöllä on resursseja käytettävissään. Mitkä mahdollisuudet ovat ylipäätään hänelle avoimia.”

Die Wohnungissa viitataan lukuisiin länsimaisiin essee- ja kaunokirjallisuuden teoksiin kuten Martin Heideggerin, Samuel Beckettin, Georges Perecin ja Anton Tšehovin teksteihin sekä myös feministisiin kirjoituksiin ja miestutkimukseen. Varsinkin Heideggerin kirjoitukset asumisesta ovat vaikuttaneet merkittävästi näyttämöteoksen syntyyn. Miten ihminen asuu, kertoo paljon hänen omasta suhtautumisestaan ympäröivään maailmaan.

Työryhmä koostuu melko tasaisesti suomen- ja saksankielisistä taiteilijoista. von der Ropp kokee monikansallisuuden tulevan näkyväksi ilahduttavalla tavalla myös Die Wohnungin näyttämöllepanossa. Vaikka saksalaisessa ja suomalaisessa kulttuurillisessa taustassa onkin pieniä eroavaisuuksia, koemme asumisen merkityksen kuitenkin hyvin pitkälti samalla tavalla. Asuminen ja eläminen on ennen kaikkea jotain jokapäiväistä ja banaalia – rutiineja ja tapoja, joita toistamme päivästä toiseen. Ei suurta draamaa, mutta pieniä tilanteita, joissa toteutamme elämistä yhdessä muiden ihmisten kanssa.