Keskiviikkona 31.10.2018 klo 12 Teater NO99 julkaisi tiedotteen: “Teatteri lopettaa toimintansa, jäljellä on enää kolme Kihnu Jõnnin esitystä omalla näyttämöllä ja Kõntsin Moskovan keikka – se on sitten siinä.“ Tieto hämmensi useita ihmisiä niin Virossa, Suomessa kuin varmasti muuallakin Euroopassa. Mutta entäpä ne konseptissa jäljellä olleet 29 esitystä – niin, niitä ei koskaan tule. Ja sekin on taiteellinen valinta.

Yhteistyö meidän Jalostamo²n ja Teater NO99n välillä alkoi Narrien laivan (Kihnu Jõnn) osalta jo pari vuotta sitten. Jo sitä ennen toinen taiteellinen johtajamme, valosuunnittelija Petri Tuhkanen oli työskennellyt ryhmän kanssa useammassa produktiossa. Yhteinen taipaleemme oli siis ollut olemassa jo ennen viime kevättä, kun harjoitukset alkoivat Tallinnassa. Tiesimme, mitä prosessilta odottaa, ja se tuntui meistä jo lähtökohdiltaan tähän astisen historiamme merkittävimmältä etapilta. Sellaiseksi se myös osoittautui, taiteelliseksi kasvuprosessiksi. Alusta lähtien tunsimme, että jos me olemme jossain teatterimme taitekohdassa niin, siinä on myös yhteistyökumppanimme. Ihan näin merkittävää taitekohtaa emme kuitenkaan osanneet odottaa heidän historiaansa.

Teater NO99 kertoi lopetuksestaan kirjeellä, jossa toivat julki lopettamisensa syyn: “today we apprehend jointly that it is no longer in our might to continue working to the full merit of the ideals we once set ourselves”. Teatteri perustettiin 14 vuotta sitten yhteisen taiteellisen intohimon ja aatteen ympärille, nyt se aate ei ollut enää jaettavissa. Tarinan täytyi loppua. Ja se oli taiteellinen ratkaisu.

Teatterin ympärillä on viime vuosina kuohunut. Hyvässä ja pahassa. Myrskyä on ollut, mutta tänä syksynä Narrien laivan katsomot ovat olleet täynnä ja uusi nousu ehti tapahtua. Nyt oli juuri oikea hetki tehdä taiteellinen piste asialle. Syynä ei ollut ulkoa tulleet paineet, ei raha, ei mediakohut, ei – vaan taiteelliset syyt.

Tulimme kovin surulliseksi, miten asiasta Suomessa uutisoitiin. Entäpä ne 70 esitystä, joista iso osa kiersi ympäri Eurooppaa lukuisilla maineikkailla teatterifestivaaleilla. Entäpä se kansainvälinen, arvostettu European Prize for New Theatrical Realities -palkinto, joka myönnettiin ryhmälle viime joulukuussa. Entäpä ne tuhannet tunnit, jotka on hikoiltu harjoitussaleissa ja näyttämöllä. Kaikki se yhteinen taiteellinen pohdinta, jonka ansiosta teokset ovat olleet juuri niin merkittäviä kuin ne ovat olleet eurooppalaiselle teatteritaiteelle. Me haluamme muistaa tämän! Mahtavaa, että saimme myös olla mukana tässä osaltamme! Tätä oli NO99 ja tätä se on vielä muutaman hetken konkreettisestikin. Hieno ensemble, valtava taiteellinen kunnianhimo ja uskomaton määrä työtä! Kiitos juuri siitä!

Yhteistyö oli meille taiteellisesti merkittävä. Ennen kaikkea työskentely taiteellisen henkilökunnan kanssa avasi ajatuksia myös omaan taiteeseemme ja toimintaamme. Vaikka teatteri loppuu, onneksi ystävyys ja taiteilijuus säilyy. Eli muuttuuko mikään: yksi instituutio lakkaa olemasta, merkittävä sellainen. Kiitos NO99, olet merkinnyt niin meille, kuin monille muillekin suomalaisille taiteilijoille ja katsojille paljon. Tänään tehdään vielä kerran historiaa, kun viimeisen kerran Narrien laiva irtoaa satamastaan NO99n kotinäyttämölllä Sakala 3:ssa ja Fortuuna huutaa myrskyssä: Oo kapten, juhi mind sinna kuhu teed ei ole! (Kapteeni, johda minua sinne, mihin tietä ei ole!)

Kiitos ystävät – taide ja elämä jatkuu!

Anna Lipponen ja Petri Tuhkanen
Jalostamo²n taiteelliset johtajat